fbpx

Ruoantuotannon sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja eettiset sertifikaatit

Lisätty: 21.10.2013 | Käyttäjältä: | 0 kommenttia

Ruoantuotannolla on mahdollisuus nostaa ihmisiä köyhyydestä tai pitää heitä siellä. Tällä hetkellä valitettavan usein ruoantuotanto pitää ihmisiä köyhyydessä. Maailman aliravituista ja nälkää näkevistä 70 prosenttia on nimenomaan maanviljelijöitä. Miten ironista –  nälkää näkevät ovat niitä, jotka tuottavat meille jokapäiväisen ruokamme.

Onneksi ongelmaan löytyy ratkaisuja, kuten tällä viikolla juhlittava Reilu kauppa. Mindon blogissa on aiemmin käyty läpi Reilun kaupan perusteita, joten en pureudu niihin tässä sen syvemmin. Riittäköön sanottavaksi, että Reilu kauppa on oma suosikkini eettisten sertifikaattien viidakosta.

Mihin sitten luottaa kaikkien sertifikaattien keskellä? Suklaan ja kahvin osalta yleisimmät Suomessa nähtävät sertifikaatit ovat UTZ ja Rainforesta Alliance. Lisäksi nousevana uutuutena on Fair for life, jota näkee paljon esimerkiksi viineissä.

Näistä Reilu kauppa on ainoa, joka tarjoaa takuuhinnan tuottajille. Muissa sertifikaateissa hinta sovitaan viljelijän ja tuottajan kesken, jolloin viljelijä jää haavoittuvaisempaan asemaan. Reilun kaupan järjestelmä on ainutlaatuinen myös siten, että suurin osa järjestelmään kuuluvista tuottajista on perhetuottajia, eikä suurplantaaseja.

Noin yleisenä sääntönä olen ajatellut, että sertifioitu tuote on aina parempi kuin ei-sertifioitu. Toisaalta tämäkin ajattelutapa voi olla haitallinen, sillä sokea luotto sertifikaatteihin tekee viherpesun yrityksille helpoksi. Sertifikaateissa saattaa olla pahoja ongelmia. Ylellä esitetyssä dokumentissa Paha suklaabisnes  lapsi(orja)työläiset noukkivat kaakaopapuja UTZ-sertifioidulla tilalla. Meidän ei pidä siis sokeasti luottaa sertifikaatteihin. Toisaalta johonkin on luotettava. Liian usein kuulee kyynisiä kommentteja siitä, miten mihinkään ei voi luottaa, joten on parempi vain olla ostamatta mitään sertifioitua. No tuolla ajattelutavalla maailma ei ainakaan muutu! Itse ostan edelleen enemmin sertifioitua kuin ei-sertifioituja, vaikken täysin varma sertifikaatin luotettavuudesta voisi ollakaan. Tärkeää on pitää kriittinen, tietoa etsivä ja kysymyksi kysyvä asenne.

Lisäksi on tarpeen kysyä, onko maailman muuttaminen kuluttajien vastuulla yksistään? Oikeastaan kaiken maailman kaupan pitäisi ihan luonnollisestikin olla reilua. Se, että kukaan ei ole kärsinyt ruoantuotantoprosessissa, pitäisi olla vähintä mitä oletamme elintarvikkeita ostaessamme!

Sitä kohti pyrkiessä, ja siihen lujasti uskoessa, herkutellaan näin Reilun kaupan viikon kunniaksi vaikka näillä herkullisilla, helpoilla sekä inhimillisesti kestävillä suklaa-banaanimuffinseilla!

reilukauppa

Anna on ruoanlaiton parissa rentoutuva intohimoinen maailmanparantaja, kasvissyöjä ja eettisen kuluttamisen asiantuntija. Maaseudulla kasvaneena suomalainen sekä globaali maaseutu ja ruoantuotannon sosiaalinen kestävyys ovat erityisen lähellä Annan sydäntä. Hän rakastaa noukkia oman ruokansa metsästä ja haaveilee tulevaisuudessa maalaistalosta, jossa kasvattaa oman ruokansa. Anna kirjoittaa Mindolle Eettisen kaupan puolesta ry:n (Eetti) edustajana.

Facebook kommentit

Lähetä kommentti sivuille