Budapestin 8. district on tällä hetkellä paikka, missä tapahtuu. Tämä aikaisemmin huonomaineisena kaupunginosana tunnettu alue, jota kannatti jopa vältellä, vie matkalaisen mukulakivikaduilla upeisiin paikkoihin. Pikkukujat kutsuvat kuuntelemaan live-jazzia, vintage-kaupat ovat täynnä toinen toistaan ainutlaatuisempia vaate- ja laukkulöytöjä vuosien takaa ja hipsterikansa nauttii virvokkeita ja paikallisia räiskäleitä kasvistäyttein rauniobaareissa lipat vinossa.
Kolmen päivän visiitillämme söimme monissa ravintoloissa. Budapestissa on edelleen enemmän tarjontaa lihaa syöville, mutta ajat ovat muuttumassa. Välillä meitä onnisti ja koimme mielenkiintoisia uusia, vastustamattomia makuja. Toisinaan kiukkunälkä yllätti seurueemme kasvissyöjän (minut), kun useassa paikassa ainoa kasvisruokavaihtoehto tuntui olevan vihreä lisukesalaatti. Säälittävä yritys houkutella kasvissyöjä peremmälle! Lisäksi usean syötävän hyvän trendibistron heikkoutena oli, että ottivat vastaan ainoastaan käteistä. Täysin vegaanisia ravintoloita ei kaupungissa taida olla montaa. Kävimme kuitenkin eräässä niistä, joka oli saanut huippuarvostelut:
Rózsa utca 39
Lähinnä luomuraaka-aineista ruokansa valmistava vegaaninen ravintola. Kävimme täällä sunnuntaina lounasaikaan ja pöydissä oli perheitä viettämässä leppoisaa sunnuntaipäivää sekä naisia tulossa joogatunnilta.
Ravintola markkinoi itseään terveysvaikutteisilla ruoka-aineilla ja muiden seurueiden annokset näyttivätkin tuoreilta ja raikkailta. Keittoja, salaatteja, seitania ja spelttipizzoja.
Aveccini ja minä olimme matkamme aikana viehättyneitä ruoan jakamiseen ja valitsimme menusta Sunlight platterin, joka on tarkoitettukin jaettavaksi. Kuinka kaunis ajatus. Olimmekin pettyneitä, kun lautanen oli pullollaan upporasvassa paistettua seitania, upporasvassa friteerattuja täytettyjä lettuja, leivitettyä ja rasvassa paistettua vegaanista juustoa. Annoksen paras osuus olivat falafelit, joiden rapsakkuus pääseekin oikeuksiinsa upporasvan kautta.Talon inkiväärilimonadi oli myöskin taivaallista. Nämä kriitikot suosittelevat kyseistä ravintolaa, mutta tällä kertaa ruoan jakaminen kannattaa jättää ja suosia listan salaatti- tai keittoannoksia. Erityisesti Unkarin kansallisruoka (papu)gulassikeitto oli saanut huippuarvostelut muilta internetin vegaanimatkailijoilta.
Hummusbariin liittyy tarina. Olimme aveccini kanssa eräänä iltana matkastamme vailla jotain pientä kivaa naposteltavaa. ”Olisipa jotain hyvää pientä syötävää, jossa olisi sellaisia tahnoja ja sitten siihen voisi dipata jotain mehevää leipää ja kasviksia. Sellasta simppeliä pientä. Ei ole nyt mikään älytön nälkä. Jotain pientä vain.”
Siispä Googleen hakusanaksi vegetarian dip budapest ja näyttöön avautui kyseinen ravintolaketju. Aveccini totesi iloisena ”Mitä me enää odotetaan?”
Mitä me enää odotimme tosiaan.
Hummusbar tekee itse hummuksensa ja pitaleipänsä. Ravintolan tarjonta on kattava ja jokaiselle varmasti löytyy jotain. Kannattaa ottaa erilaiset annokset ja pyytää lisälautasia maksimoidakseen makuelämyksen.
Minulle ja avecilleni tuotiin pieneen nälkäämme vastaukseksi litrakaupalla hummusta, falafeleja, paistettua munakoisoa ja marinoituja herkkusieniä. Söimme kaiken.
Tarjoilija oli sympaattinen nuori mies, joka aveccini takana muodosti suullaan ääneti kysymyksen seuralaiseni valmiustilasta: ”Is he finished?” kohdistaen kysymyksen minulle. Aveccini oli vielä kaapimassa viimeisiä nokareita taivaallisen pehmeää hummusta kiillottaakseen lautasen palalla lämmintä pitaleipää.
Mene tänne syömään. Ei lisättävää.
Facebook kommentit