Kasvisruokavaliossa täytyy osata löytää vaihtoehtoisia proteiinin lähteitä. Linssit, pavut ja tofu ovat jo monelle tuttuja, mutta yhä enemmän suosiotaan kasvattaa kvinoa. Kvinoaa, alkuperäisnimeltään quinoa (Chenopodium quinoa), on viljelty Andeilla jo 5000 vuoden ajan. Inkat kutsuivat kvinoaa ihmiskunnan äidiksi, koska se oli osa päivittäistä ruokavaliota ja antoi elinvoimaa.
Ihmeviljaksi tituleerattu kvinoa sisältää enemmän proteiinia kuin riisi tai muut viljat.
Lisäksi siinä on paljon välttämättömiä aminohappoja, ravintokuitua sekä fosforia, ja näiden lisäksi rautaa ja magnesiumia. Kvinoa on myös gluteenitonta. Suomessa kvinoaa viljelee tällä hetkellä esimerkiksi Rainingon luomutila Liedossa.
Ja suosio kasvaa. Maailman ruokajärjestö FAO on nimennyt vuoden 2013 kvinoan teemavuodeksi. Teemavuodella halutaan korostaa alkuperäiskansojen roolia tärkeän ravintokasvin säilyttämistä viljelyssä. Teema on ajankohtainen – kun kvinoan kysyntä kasvaa läntisissä ja vauraammissa maissa, sadosta maksettava tuottajahinta nousee ja kvinoaa myydään yhä enemmän ulkomaisille markkinoille. Samalla tärkeän ravintokasvin osuus paikallisissa ruokavalioissa vähenee. Aiheesta on kirjoitettu esimerksi Guardian-lehdessä.
Paikallisten ruokavalioiden kuihtuminen ja ravinnon yksipuolistuminen paljon hiilihydraatteja ja korkealle jalostettuja tuotteita sisältäväksi voi johtaa liikalihavuuteen. Maailmassa on nyt jo enemmän liikalihavia kuin aliravittuja.
Onko kvinoa sinulle tuttu ruokakasvi? Oletko törmännyt kaupassa Suomessa tuotettuun kvinoaan?
Jaa suosikkikvinoareseptisi tai testaa Mindon kvinoasalaattia tai punajuuri-fetaquinottoa.
Facebook kommentit