Näin kahvia juodaan Etiopiassa, kahvin kotimaassa. Ja miksi kahvinjuojan pitäisi kiinnostua kahvin alkuperästä?
Kahvi on luksustuote. Kahvi on nautintoaine. Kahvi voidaan tuottaa järkevästi luontoa kunnioittaen, tai sitten ei.
Kahvi on alkujaan varjokasvi. Tämä tarkoittaa sitä, että se viihtyy muiden (suurempien) kasvien varjossa. Kun koko maailman kahvihammasta alkoi kolottaa kunnolla, siirtyi kahvi varjosta pellolle ja sieltä kuppeihin. Kahvin peltoviljely vaatii paljon lannoitteita ja torjunta-aineita, vähentää monimuotoisuutta, altistaa maan eroosiolle sekä kiihdyttää metsien hävittämistä.
Tämä ei tarkoita sitä, että kahvinjuojan tulisi pahoittaa mielensä tai lopettaa kahvin juomista (tosin vähentäminen voisi olla okei). Kahvinjuojan tulisi kiinnostua kahvinsa alkuperästä, siitä miten se on tuotettu ja mitä valita kaupassa. Mistä saa kahvia, joka on kasvanut varjossa esimerkiksi peltometsätilalla? Periaatteessa vastaus on hyvin helppo, sillä suurin osa luomukahvista kasvaa varjossa. Ja ei se ei ole kallista. Hintaa on enemmän kuin tavanomaisesti tuotetuilla kahveilla, johtuen esimerkiksi pienemmistä sadoista, mutta ei se silti kallista ole. Ei voi tietenkään väittää, että kaikki luomukahvit ovat ongelmattomia (esim. kahvipapujen kerääjien kohtelu), mutta jostain pitää aloittaa. Bissetuopin hinnalla voi saada jo pussillisen. Ei ole paha.
Pari kupillista. Pikku juttu.
Ensin kerätään pavut. Kuivataan ja kuoritaan.
Sitten raa’at pavut puhdistetaan manuaalisesti, jonka jälkeen on pesun vuoro. Pavut laitetaan lillumaan veteen pannulle ja pannu hellalle. Papuja hierotaan käsin, jotta kaikki hiekka ja muut lähtee poies.
Käsin pesu
On paahtamisen aika. Samanlailla pannulle taas, mutta nyt ilman vettä. Papuja paahdetaan kunnes nousee savu ja pavut mustuvat. Tärkeintä tässä vaiheessa on se, että kaikki pavut paahtuisivat tasaisesti. Sekaan ei saisi jäädä yhtään raakoja papuja.
Aluksi kuoritut pavut ovat vihreitä.
Pikku hiljaa kahvipavun vihreys kohtaa sisäisen syksynsä ja ruska valtaa.
Lopussa kahvipavun omat rasvat nousevat pintaan ja pavut kiiltävät auringon paisteessa. Voivat kiiltäää myös valaisimen alla. Se ei ole oleellista kahvin valmistuksen kannalta. Maistoin yhtä paahdettua papua ensimmäistä kertaa elämässäni ja oli kyllä hyvä! (Herkkupäissäni säästin muutaman pavun ja sulatin suklaata päälle. Suosittelen! Aivan mieletön maku.) En ehkä alkaisi ihan nälkään syömään, mutta oletin maun olevan kitkerämpi.
Kiiltävät pavut. Kahvihifisteljiät pitävät kahvinsä jääkaapissa rasvojen vuoksi.
Paahdettujen papujen annetaan jäähtyä hetki ja otetaan sillä aikaa esiin huhmare. Kourallinen papuja huhmareeseen ja iskua perään. Tässä tapauksessa lyöntivälinennä oli iso mutteri ja pultti. Hyvin toimi! Pavut jauhettiin ihan hyvin hienoksi asti. Kokemattoman käsi väsyi hieman.
Viilein huhmareen mötikkä ikinä.
Tuoksu, joka nousee huhmareesta käännyttäisi kenet tahansa juomaan kahvia.
Ja sitten kahvi on valmiina purkitettavaksi tai pussitettavaksi tai keitettäväksi. Kahvin voi keittää ihan (meidän) normisti keittimessä suodattimen läpi taikka kattilassa mökki- tai retkityyliin tai etiopialaisittain hassussa pikkukannussa, jonka toiminnasta en ole oikein päässyt selville. Periaate kuitenkin aina sama: kuuma vesi plus kahvi ja dekantointi.
Kahvi tarjoillaan suitsukkeen tuoksussa, yleensä pöydälle lasketun ruohopeitteen päällä. Ja kupillinen oli aivan saakelin hyvää!
Etiopiassa kahvi keitetään näin joka päivä. Alusta loppuun asti, pois lukien papujen keräys pensaasta.
Facebook kommentit