fbpx

Kestätkö totuuden suomalaisesta tehotuotannosta?

Lisätty: 23.10.2012 | Käyttäjältä: | 5 kommenttia

Suomalaisesta tehotuotannosta kertova kirjauutuus päätyi arvioitavakseni, kun Mindon Reeta pelkäsi sisällön olevan ”kauhujen kauhua”. Meille jotka olemme tehneet päätöksen kasvispainoitteisesta ruokavaliosta on yhteistä se, ettemme pysty katsomaan videoita sikatiloilta tai kuvia turkistarhoilta, ja eläinten kärsimyksestä lukeminen koettelee sietokykyä. Kirjailija ja Talouselämän toimittaja Elina Lappalainen lienee päätellyt että käännytetyille on turha saarnata, sillä ”Syötäväksi kasvatetut – Miten ruokasi eli elämänsä” alkaa pitkällä moraalifilosofisella tutkielmalla siitä miksi eläintä pitäisi ylipäätänsä arvostaa. Uuvuttavan intron jälkeen päästään pihviin – Lappalainen kuvaa miten kotimaiset kananmunat, broileri, sika ja nauta päätyvät tiloilta ruokapöytiimme.

Vaikutuksen aikaansaamiseksi ei tarvita kauhukuvia tai -kertomuksia, sillä normaali ja lainmukainen tuotantotapa on itsessään jo hätkähdyttävä. Jokainen lihansyöjä hyväksyy että eläin kuolee, mutta on tarpeellista miettiä kuinka paljon sen pitää kärsiä eläessään. Kasvissyöjät ja kasvissyöjänmieliset voivat hypätä seuraavan kappaleen yli:

Enemmistö lehmistämme viettää suurimman osan elämästään kytkettynä päästään kiinni parsinavettaan, kykenemättä kääntymään tai kyhnyttämään itseään. Vasikat vieroitetaan emoistaan hetimiten syntymän jälkeen, ja niille juotetaan ravinteikkaan terninmaidon sijaan muita maitoteollisuuden jämiä. Joka seitsemäs kuolee. Tipuista erotellaan munantuotannossa tarpeettomat, jotka päätyvät synnyttyään kaasutettavaksi tai elävältä silppuriin. Porsaita kastroidaan ilman kivunlievitystä, jottei lihaan jäisi karjun hajua. Eläimet kärsivät jalkavaivoja ja saavat haavaumia puhtaanapidon kannalta kätevistä ritilälattioista. Harva eläin näkee koskaan päivänvaloa. Tilaa eläimillä on hävettävän vähän, laiminlyöntejä ahdistavan paljon. Eläinsuojelussa keskitytään lähinnä tarpeettoman kärsimyksen poistamiseen, mutta tarpeellisesta kärsimyksestä voi olla montaa mieltä. Tästä on vielä matkaa siihen, että eläimet saisivat toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään ja elää mahdollisimman hyvän elämän.

Lyhimmän korren mainonnan uskottavuudessa vetää mielestäni Valio, jonka mainoksissa vapaana nurmella tepastelevat lehmät ovat melkoisen kaukana sekä parsinavetasta että Suomesta. Lukukokemuksen jälkeen maitotuotteet on helppo jättää pois. Broileri suorastaan etoo. Luomu on tällä haavaa ainut ruoan laatumerkki joka takaa eläimille tavanomaista tuotantoa paremmat olot, joten luomua syön jatkossa entistä paremmalla omatunnolla.

Kirjan lopussa esitellään yllättäen ehdotuksia siihen, miten suomalaisesta lihataloudesta saataisiin taloudellisesti kannattavampaa. Tässä oletetaan että tuotanto kotimaassa olisi parempaa kuin muualla, ja että lihatuotteiden jalostaminen toisi lisäeuroja lihateollisuudelle, ja että tulovirta valuisi tuotantoketjussa alaspäin tuottajille, jotka investoisivat enemmän eläinten hyvinvointiin. Polku kuulostaa kovin pitkältä ja vaikealta, muunmuassa siksi etteivät tuottajat päätä hinnoistaan. Viime vuonna naudanlihasta maksettiin tuottajille keskimäärin 2-2,5 euroa kilo, siasta 1,26-1,65 euroa kilo ja broilerista 1-1,3 euroa kilo. Maatalous Suomen olosuhteissa ei ole taloudellisesti kannattavaa, joten maataloutta pidetään pystyssä EU:n maataloustuilla jotka kattavat noin puolet tuloista. Suomessä eläintuotannon toimintatapa on parempi kuin EU:ssa keskimäärin, mutta jälleen kerran häviämme monessa Ruotsille. Jos alkutuotannosta tulisi kannattavampaa, investoitaisiinko tosiaan eettiseen tuotantoon?

On pelottavaa miten ahtaalla tuottajien täytyy olla, sillä laskennallinen ero hyvinvoinnin kannalta hyvien ja huonojen tilojen välillä oli suurimmillaan 0,87 euroa päivässä Atrian A-tuottajien Suunnitelmallinen naudanlihantuotanto -oppaan mukaan. (Nautatilojen kannattavuusero on laskettu ruhon päiväkasvuna per eläin). Samassa oppaassa arvioidaan että hyvinvoinnin kohentaminen parhaillaan jopa tuplaa tilan tekemän tuloksen. Kuluttajan pitäisi olla valmis maksamaan tuon verran lisää eettisesti tuotetusta ruoasta, vaikka summa nousisikin elintarvikeyhtiön ja kaupan katteen kanssa. Meillä on varaa maksaa ruoastamme enemmän, sillä suomalaisten kotitalousten kulutusmenoista elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien osuus on vähän päälle 12 prosenttia. Paljonko itse olisit valmis maksamaan lisää eettisesti ja ekologisesti tuotetusta ruoasta?

”Syötäväksi kasvatetut – Miten ruokasi eli elämänsä” on saatavissa Atena Kustannukselta. Jos koko kirjaan ei ole aikaa tai tahtoa, lue lopusta seitsemän sivua otsikolla ”Remonttilista suomalaiseen maatalouteen” ja pistä remonttiin vähintään ostoslistasi.

Veera Juvonen, Helsinki
Veera on digiaktivisti, konseptisuunnittelija ja Greenpeacen verkkotuottaja. Veera ottaa kantaa ajankohtaisiin ruokakysymyksiin ja pelastaa maailmaa pikseli kerrallaan.

Veera on digiaktivisti, digistrategisti ja yrittäjä, joka suunnittelee järjestöille verkkokampanjoita Sveitsistä käsin. Hän vastustaa ruoan geenimuuntelua, mutta ei voi vastustaa muiden laittamaa ruokaa. Veera ottaa kantaa ajankohtaisiin ruokakysymyksiin.

Facebook kommentit

  1. lisännyt: Pärrä on 26.3.2013

    Olisikohan näille väitteille elävältä silputtavista tipuista ja vasikoille juotetuista maitojämistä jotain lähteitä? Ei ole montaa tilaa, joilla tuollaista tapahtuu, tuskin on yhtäkään. Yksittäistapauksia toki saattaa esiintyä. Ja mikä oli lähde sille, että suurin osa lehmistä elää kytkettynä? Parsinavetat alkavat nykyään olla harvinaisia, ja etenkin suuret tuotantotilat ovat pihattonavetoita, joissa lehmät kulkevat vapaana parsien, ruokintapöydän ja joko robotin tai lypsyaseman väliä.

    Kannattaa taustatiedoista ottaa selvää ennenkuin tarjoaa väitteitä faktoina. Jos noille todella löytyy luotettava lähde, otan toki sanani takaisin, mutta en jaksa uskoa että löytyy.

      Vastaa
    • lisännyt: ärrä on 26.3.2013

      Minäkin haluaisin nähdä lähteet noille silppuri yms. tiedoile. En ole koskaan nähnyt (tai edes kuullut) moisesta, alaa korkeakoulussa opiskeleva, itse tilallinen ja lomitustöitä 5 vuotta tehnyt… Huhhuh, siirtykää luomuun ja onnellisuuteen, harmivain,että jos näin kaikki ihmiset tekisivät maapallolla, ruoka loppuisi hyvin vikkelään.

        Vastaa
  2. lisännyt: Elina Lappalainen on 27.3.2013

    Hei, kaikki mitä kirjassani kirjoitan perustuu tällaisiin lähteisiin:
    – MMM:n tietopalvelukeskuksen Tiken tms. laskentoihin ja tilastoihin
    – Akateemiseen tutkimukseen
    – Eläinlääkäreiden, asiantuntijoiden ja tuottajien haastatteluihin
    – Itse näkemääni tilakäynneillä ja teurastamoissa

    Tieto valssimyllyssä lopetettavista untuvikoista perustuu käyntiini Humppilassa hautomossa, näin asian itse ja haastattelin hautomon yrittäjää asiasta. Kuvia löytyy blogistani: http://www.syotavaksikasvatetut.fi/kuvareportaasit-maatiloilta/
    Vasikoiden ruokinnasta tietoa löytyy mm. täältä: http://ammattilaiset.valio.fi/portal/page/portal/Valioyritys/Yritystieto/Maidontuotanto/startti_correct_ja_helunan_heratys_tuotteet27072006140417/vasikoiden_hoito_opas01082006122053
    Parsinavetoita on yhä 73% kaikista Suomen navetoista, kyse ei ole mistään vähemmistöstä vaan edelleen valtaosa navetoista on parsinavettoja. Lähde: http://www.proagria.fi/ruokatieto/Tietohaarukka2012_SUOMI/

      Vastaa
  3. lisännyt: Pärrä on 6.4.2013

    Onkos se navettojen lukumäärä sitten suoraan verrannollinen lehmien määrään? Suuret tilat tuppaavat Suomessa olemaan pihattoja, ja hirveän vaikea on uskoa että nykyään parsinavetoissa olisi määrällisesti enemmän lehmiä.

      Vastaa
  4. lisännyt: Pärrä on 8.4.2013

    syotavaksikasvatetut.fi-sivuilta löytyvästä kuvareportaasista saa normaali ihminen sellaisen käsityksen, että silputtavat untuvikot tapetaan ensin hiilidioksidilla, ja vasta sitten silputaan. Näitkö omin silmin eläviä silputtavia tipuja, vai mihin perustuu tämä väite?

      Vastaa

Lähetä kommentti sivuille