Kävin helmikuussa kuuntelemassa Denverin Paramount-teatterissa Michael Pollania. Pollan on kotimaassaan pienimuotoinen julkkis. Hän on julkaissut viimeisen 11 vuoden aikana neljä suomeksikin julkaistua bestselleriä, ehkä tunnetuimpana niistä vuoden 2006 Sekasyöjän paradoksi (The Omnivore’s Dilemma). Paramount-teatterin yleisömäärästä päätellen Yhdysvalloissa on juuri tällä hetkellä otollinen aika olla ruuan ja maatalouden asiantuntija. Pollania haastatteli Paramount-teatterissa radiotoimittaja David Sorota.
DS: Ylipaino on edelleen vakava ongelma Yhdysvalloissa. Jos liikalihavuuden kasvu jatkuu samaan tahtiin, ovat sen terveydenhuollolle aiheuttamat vuosittaiset kustannukset vuonna 2018 arviolta 344 miljoonaa dollaria. Miksi amerikkalaiset ostavat niin paljon epäterveellistä ruokaa?
MP: Koska kaupoistamme on yksinkertaisesti vaikeaa löytää terveellistä ruokaa, tai ruokaa jossa on korkeintaan viisi ainesosaa. Kauppamme on täynnä syötävää, ruuan kaltaista ainetta, ’edible food-like substance’. Yhdysvalloissa myös kokkaillaan todella harvoin kotona. Amerikkalaisille ruuanlaitto on kuin pornon katselu: kiinnostavaa televisiosta katseltuna, mutta tylsää itse tehtynä. Prosessoidut ruuat ovat halvempia kaupassa, koska ei-prosessoitua ruokaa ei tueta verovaroin. Maissia ja soijaa tuetaan Yhdysvalloissa suurilla summilla. Niihin on kohdennettu valtavasti tutkimus- ja kehitysvaroja ja niiden ympärille on kasvanut kokonainen verovaroilla tuettu infrastruktuuri. Sellaista infrastruktuuria ei hevillä pureta. Niinpä meillä koko viljelijän elämäntyyli perustuu pelkästi taloudellisesti kannattavimman lajin viljelyyn. Muut kriteerit ovat toissijaisia.
DS: Miksi ruokakulttuuri on päässyt häviämään Yhdysvalloista?
MP: Koska meillä ei ole aikaa, ja kotitalousoppi on hävinnyt kouluista. Euroopassa kokkaillaan enemmän, koska aikaa on enemmän. Yhdysvaltojen työväenliike taisteli aikoinaan palkkojen puolesta, kun eurooppalaiset taistelivat ajasta. Yhdysvalloissa olemme työnarkomaaneja. Mutta eivät pitkät työpäivät ole synonyymi tehokkuuden kanssa, koska toisaalta meiltä löytyy päivästä kaksi tuntia aikaa surffailla netissä. Ihminen löytää aina aikaa sille, mitä pitää arvossa.
DS: Yhdysvalloissa keskustellaan paljon luomumaataloudesta. Voidaanko luomulla ruokkia koko maailma?
MP: Rodale-instituutin tekemän pitkäaikaistutkimuksen mukaan luomusadot olivat korkeampia kuivina vuosina, mutta menestyivät heikommin tavallisina vuosina. Tiedostan luomukeskustelun ideologisen latauksen. Vastakkain on usein luomu ja GMOt. Kritisoin Monsantoa siitä, että se keskittyy jalostuksessa pelkkään kasviin. Maan rakenteen hoitoon ei keskitytä, koska maaperä ei tarjoa potentiaalista, patentoivaa tuotetta. Sitä paitsi koko ajan puhutaan siitä, miten sadot pitää tulevaisuudessa moninkertaistaa, mutta keskustelun alle jää kysymys siitä, miten kohtelemme sitä ruokaa, joka tuotetaan jo tällä hetkellä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ruokahävikki on merkittävä ongelma.
Julkaisen Pollanin haastattelun neliosaisena blogina. Viimeisessä osassa arvostelen The Omnivores Dilemma-teoksen (huom! Lue Mindossa julkaistu arvostelu Food Rules –teoksesta täällä). Lue seuraavasta osasta millaista ruokaa Pollan itse syö ja mitä mieltä hän on kasvissyönnistä.
Facebook kommentit