Vegaanikeittiön käsikirja (Moreeni) on ensi katsomalta selkeän oloinen keittokirja. Kirjan rakenne on jaoteltu siten, että jokaiselle sekakeittiön ainesosalle (maito, juusto, rasva, munat, sokeri, gluteiini) on varattu oma lukunsa, jonka alussa kerrotaan perusperiaatteet korvaavista vaihtoehdoista. Sisällysluettelo on kätevä apu reseptien etsimiseen: tänne reseptit on merkitty sekä aterialuokittain (kuten salaatit, kastikkeet) ja näiden lisäksi lukujen perusteella (kuten munan korvaajat).
Toiselta lukemalta – kun resepteistä hakee inspiraatiota – kirja pettää odotukset. Reseptit vaikuttavat kummallisilta, ja moni sisältääkin outoja raaka-aineita kuten adobo-kastike tai japanilainen panko-korppujauho. Vaikka reseptit on suomennettu Suomen valikoima huomioiden, löytyy joukosta myös sellaisia ainesosia, joita Suomessa ei ole saatavilla.
Ulkoasunsa osalta Vegaanikeittiön käsikirja on graafisten elementtien sekametelisoppa. Valokuvia reseptien ruuista on valitettavan vähän. Yhdistettäessä kummalliset reseptit valokuvattomuuteen, keittokirja voi tuntua jopa ärsyttävältä.
Ehdottomasti paras anti Vegaanikeittiön keittokirjassa ovat lukujen ensimmäiset sivut, joissa kerrotaan vaihtoehtoja jokaiselle korvattavalle ainesosalle, ja neuvotaan soveltamaan reseptejä, jotka sisältävät esimerkiksi juustoa tai munia. Itse jäin kuitenkin kaipaaman hieman enemmän tietoa ruuanlaiton kemiasta – tai ehkä vain kootummassa muodossa.
Toivon, että kukaan veganismia harkitseva ei valitse ensimmäiseksi vegaanikeittokirjaksi Vegaanikeittiön käsikirjaa. Silloin saattaa veganismi tuntua hankalalta. Sen sijaan vähän kokeneemmille kasviskokeille kirjan info-osuudet voivat antaa uuttakin tietoa korvausmahdollisuuksista.
Kokeilin kirjasta kahta reseptiä: Kiklaakakkua gluteenittomana ja Tofuricottaa. Olen aiemmin kokeillut brownieiden leipomista adukipapupohjalta, joten kikherneiden hyötykäyttö makeissa leivonnaisissa kiinnosti myös. En itse ole innostunut kauppojen vegaanisista juustoista, joten itse valmistettavat juustonkorvikkeet tuntuvat järkeviltä.
Kiklaakakku on suhteellisen monimutkainen valmistettava, kun suklaata pitää sulattaa, kikherneet muussata ja pähkinät jauhaa. Korvasin pekaanipähkinät hasselpähkinöillä. Valmiina taikina vaikutti enemmänkin pikkuleipätaikinalta, joten puristin joukkoon yhden appelsiinin mehun ja raastoin kuorenkin mausteeksi kun pelkäsin, että taloyhtiön pihakirppiksen kahvilan maine kärsisi, jos kikherneiden maku nousisi taikinasta esiin. Lopputulos muistutti enemmän brownieita, joten kakku on harhaanjohtava nimitys. Mutta browniet saivat kehuja, ja suklaan, hasselpähkinöiden ja appelsiinin yhdistelmä toimi loistavasti.
Tofuricotta sen sijaan oli helppo valmistaa. Itse kuitenkin suosittelisin jättämään reseptistä voimakkaimmat mausteet pois, ja maustamaan ricotan vasta siinä vaiheessa kun tietää minkä kanssa sitä syö. Lopputulos ei tietenkään muistuta maultaan oikeaa kermaisen pehmeää ricottaa, eikä sitä saa sulamaan vaikka kuinka yrittäisi. Marinoituna tofuna tämä tofuricotta silti toimii.
Facebook kommentit