Päässäni on tunnetusti enemmän ideoita kuin minulla on aikaa toteuttaa. Uusi vuosi, uudet ideat, lupauksia ei kuitenkaan. En koskaan laihduta periaatteesta (terveellisten syömistottumusten opettelu on kaikille hyvästä, intopinkeänä laihduttaminen ei kellekään), enkä muutenkaan tee uuden vuoden lupauksia, kun en niitä osaa pitää. Kaatui se tipatonkin heti ensimmäisenä viikonloppuna tuliaisviiniin päivällisillä – eikä harmita kyllä yhtään. Kirjallisen ilmoituksen sen sijaan annan: Tässä on ”Korvaavuuksia” -sarjan ensimmäinen osa.
Tarkoitus on antaa vinkkejä siitä miten tarjoiluja saa entrattua terveellisempään ja/tai ekologisempaan suuntaan.
***
Tutustuin ensimmäisen kerran oluthiivaan Mea Salon raakaruokakurssilla Seinäjoen kansalaisopistolla. Lause on absurdi, mutta tosi: Raakapizza on parasta pizzaa, jota olen syönyt. Sen päälle ripoteltiin oluthiivaa, joka on ihanalla tavalla sienimäisen täyteläinen, lempeä ja sopii moneen. Kipitin kilttinä oppilaana ostamaan itselleni paketin ja yllätyin todenteolla sen ravintoaineluettelosta – ruokalusikallisesta saa mahdottoman satsin B-ryhmän vitamiineja!
Sittemmin olen oppinut ravitsemusterapeutin vastaanotolla asiakkaalta, että oluthiivaa käytetään myös koirien turkin kiillottamiseen. Ihmiset tunnetusti huolehtivat lemmikeistään usein paremmin kuin itsestään, joten asiakkaalle oli helppo vakuuttaa, että hän voisi itsekin kokeilla oluthiivaa ruokavalion lisänä.
Oluthiivatuttavuudesta on ollut myös hyötyä, kun maitoallergikon äiti toivoi juuston korviketta. Koska soijajuustot ovat turkasen suolaisia, ei niitä voi lapselle suositella. Sen sijaan ehdotin ripoteltavaksi leivälle oluthiivaa. Kauraleipää oluthiivalla ja tuoreella kurkulla. Omat makuhermot tykkäävät enemmän kuin juustoversiosta.
Itse olen muutenkin täysin koukussa oluthiivaan, sitä on aina kaapissa. Mikäli mitään makuasioista ymmärrän, oluthiiva korostaa ruoan umami-makua, jota lihaisaksi mauksikin kutsutaan. Itselleni on aina maistunut soijakastike, sienet ja se otsikossa mainittu parmesaanijuusto. Näissä kaikissa on umami-makua, joten näiden tuotteiden käyttö korostaa myös muiden aterian ainesten ”lihaisia” tai ”tayteläisiä” aromeja. Siksipä oluthiiva sopii parmesanin tavoin ripoteltuna salaatin päälle. Kuumentaa oluthiivaa ei vitamiinihävikin takia kannata, mutta valmiin lämpimän aterian päälle sitä toki voi ripotella.
Mindon bloggaaja Riitta testasi Vegaanikeittiön käsikirjan resepteistä tofuricottan, johon tuli oluthiivaa. Olen itsekin netin reseptillä vastaavaa tehnyt. Voimakkaiden makujen ystävänä voin todeta, että juustonkorvikkeen saa maustaa ronskilla kädellä. Itselleni oluthiiva on parhaimmillaan rasvalla voidellun ilta- tai yöpalanäkkileivän päälle ripoteltuna. Millä rasvalla – siitä juttua sitten Korvaavuuksia-sarjan kakkososassa.
***
P.S. Tällä tavaralla, kuten tuskin muullakaan mitä suuhusi laitat, ei saa aikaiseksi ”hiivasyndroomaa” tai elimistön ”hiivoittumista”. Ne ovat ihan eri hiivat, jotka vaikkapa vakavan immuunipuolustushäiriön takia alkavat kasvaa villisti suolistossa. Itse en oikein jaksa uskoa, että mikään syötävänä käytetty hiiva selviäisi mahahapon käsittelystä.
Facebook kommentit