DS: Mikä on teollisuuden osuus amerikkalaisen ruokavalion epäterveellisyydessä?
MP: En halua leimata yksin teollisuutta syntipukiksi. Teollisuuden luomat vaihtoehdot ovat myös hyödyllisiä. Esimerkiksi laktoosi-intolerantikoille luodut tuotteet ovat äärimmäisen tärkeitä. Mutta on myös paljon propagandaa, jota teollisuus meille syöttää. Yksi hyvä esimerkki on maidonjuonti. Aikuinen ihminen ei tarvitse maitoa saadakseen kalsiumia, vihreissä vihanneksissa on enemmän kalsiumia kuin maidossa. Ja appelsiinimehu on suuri huijaus, se sisältää kamalasti sokeria. Yhdysvalloissa ruokateollisuus käyttää vuosittain 32 miljoonaa dollaria markkinointiin. Mutta muutos on tulossa, koska terveysviranomaiset tulevat puuttumaan näihin epäkohtiin. Kyseessä on kansanterveydellinen ongelma. Tällä hetkellä 75 % kroonisista taudeistamme ovat ravinnosta johtuvia.
DS: Onko kuluttaja voimaton ison pahan teollisuuden edessä?
MP: Myös kuluttajalla itsellään on vastuuta. On esimerkiksi nurinkurista, että Yhdysvalloissa on käsitys siitä, että low-fat-tuotteet ovat avain painonmenetykseen, ja samalla meillä on enemmän ylipainoisia kuin koskaan. Logiikka on se, että koska keksipakettini on vähärasvainen, syönpä koko paketin kerralla.
DS: Millaista on olla journalisti, joka tutkii näitä aiheita?
MP: Lihan tehotuotanto ei ole helppo aihe toimittajalle Yhdysvalloissa, koska pääsy tiedon äärelle on erittäin vaikeata. Tätä alaa tutkiva journalismi on usein siltoja polttavaa. En koe enää olevani sellainen toimittaja, joka aina katsoo asioita monelta kantilta, ja sanoo toisaalta, ja tältä kantilta katsottuna.. minusta on tullut myös aktivisti, neuvonantaja. Olen sitä mieltä, että on mahdollista olla täydellisen rehellinen, vaikka ei olisi täysin objektiivinen. Kunhan esittää avoimesti ja reilusti kaikki mielipiteet. Koko journalismin ala on muuttunut, se on vähemmän objektiivista.
DS: Onko käynnissä ruokavallankumous?
MP: Mielestäni Yhdysvalloissa on meneillään valtava muutos, uuden talouden rakentaminen. Se konkretisoituu paikalliseen ruuantuotantoon ja kaupunkimaatalouteen. Tässä liikkeessä on ainutkertaista se, että se on tapahtunut ilman hallituksen apua, täysin spontaanisti. Ja sitä on tapahtunut jopa Farm belt-osavaltioissa. Liikkeen eturintamassa ovat nuoret, koska tämä on heidän asiansa. Ruoka yhdistää niin monet ongelmat ja ajankohtaiset aiheet. Haittapuoli on se, että liike on edelleen hyvin pieni.
DS: Millaisena näet ruokateollisuuden roolin tulevaisuudessa?
MP: Uskon, että big ag säilyy ja pysyy elinvoimaisena jatkossakin, mutta sen rinnalle tulee kehittymään uusi, kestävämmälle ja vastuullisemmalle pohjalle rakennettu ruokajärjestelmä. Uskon siihen, että lihan tehotuotanto tullaan kieltämään nykyisessä muodossaan Yhdysvalloissa, koska se on myös kansanterveydellinen ongelma. Tämän kysymyksen edessä voidaan odottaa lääkefirmoilta kovaa lobbausta ja vastustusta: 80 % kaikista Yhdysvalloissa tuotetuista antibiooteista käytetään eläimiin. Mutta ruokaliike tulee saamaan aisaparikseen terveysviranomaiset, eikä tämä ole mikään pieni apu. Ihmiset haluavat ottaa itse kontrollin ruuastaan. He ovat yhä kiinnostuneempia ruuasta, koska kaipaavat yhteisöllisyyttä. Eivätkä isot yritykset voi ikinä tarjota meille yhteisöllisyyttä.
Facebook kommentit