Riika – ja kasvissyöjä kiittää

Muistatteko Suomen kuvalehden viimeisen sivun ja merkkipäivät-osion? Vietin juurikin syntymäpäivääni lehden mukaisesti (matkoilla) Latviassa, joka on muuten vastuuntuntoisen eko-hippiäisen taivas. Suosittelen kaikille! Nopeat ja halvat yhteydet lentäen ja edestä löytyy kädentaitoja, kierrätystä, oivalluksia, luomu- ja lähiruokaa, juureksia, toreja sekä edullisia hintoja.

Riika on minulle tuttu jo muutaman kerran takaa, sillä ystäväni on asunut siellä nyt kolmisen vuotta. Seurueemme tulikin viikonlopun jälkeen tulokseen, että Riika yllättää joka kerta positiivisesti. Karut korttelit, ruoka ja urbaani yrittäjähenkinen design kutsuu matkalaisen takaisin kerta toisensa jälkeen.

Kävimme eräänä iltana ihanassa Eco-Catering Telpa -ravintolassa. Aiemmin ravintola on ollut nimensä mukaisesti vaan tarjolla cateringista kiinnostuneille, mutta nyt myös suuri yleisö on huomioitu ihastuttavalla teollisuushenkisellä ravintolalla ja kattoterassilla.

Ravintolan menu vaihtelee päivittäin ja tuotteet tulevat suoraan lähiseudun ruoantuottajilta ja kaikki on luomua. Koska ruoka on tuoretta ja läheltä sekä sen hetken mukaista, niin se on lähes poikkeuksetta kausiruokaa sesongin raaka-aineista.

Lisäksi ravintola tekee hyväntekeväisyyttä ja opettaa mm. lähiseudun lapsille paitsi ruoanlaitosta niin kestävämmästä elämäntavasta ja vihreistä arvoista. Ding, ding, ding. Pisteet Latviaan, ihana paikka visuaalisesti, arvoiltaan ja gastronomisesti!

Ravintolan perustaja Rihards Fridenbergs-Kalnins kertoo visiostaan näin: “It is very important to know what you eat. I know wherefrom our products come and how to prepare them properly. Our goal is to surprise and delight people with food to express our sympathy. By using local products we cherish both nature and ourselves.” Ravintoloitsija onkin aiemmin työskennellyt Italiassa, Itävallassa ja Iso-Britanniassa.

Sinä iltana illastaessamme tarjolla oli brunssia 5 latin hintaan. Brunssi ei kuitenkaan notkunut murokulhoista vaan tuoreita salaatteja oli eri korkeuksilla ja paljon. Taisin sopertaa jotain kasvissyöjän taivaasta: Linssejä, ohraa, punajuuria, paahdettua palsternakkaa, itsetehtyä pestoa, linssipataa ja kasvissosekeittoa. Paahdetut palsternakat olivat oma suosikkini ja toisinto tulee olemaan omalla ruokalistallani pikimmiten. Lihansyöjille oli kahdenlaista kanaa.

Jälkiruoaksi oli oman äitini ihanaa uuniohrapuuroa muistuttuva kuutio, rahkaa ja kiisseliä. Hyvinkin slaavilaista ja herkullista. Ruoan aikana meitä viihdytti hilpeän oloinen tarjoilija, joka kertoi ruokalajeista avuliaasti. Lisäksi olimme erityisen otettuja taustalla soivasta 80-luvun popista. Täydellinen biisilista 80-luvun lapsille, joita oli pöydässä yksi kutakin vuodesta 1980 alkaen ja päättyen vuoteen 1983. Jos tällainen konsepti olisi Suomessa, en söisi muualla. Söisin siellä. Aina.