Mari on 28-vuotias helsinkiläinen energiatekniikan insinööri, joka kirjoittaa viidettä vuotta ruoka-, koti- ja matkailuaiheista blogia Pumpkin Jam. Mari jakaa blogissaan herkullisia lakto-ovo-vege-fisureseptejä.
Kasvisruokavalio tuli osaksi elämääni kahdessa aallossa. Teininä itkin tuotantoeläinten sorrettuja oikeuksia ja söin samalla pelkkiä kasvismikropizzoja, joten ei mennyt aikaakaan, kun tulin todella kipeäksi. Parikymppisenä tapahtunut toinen aalto oli onneksi suopeampi. Myönsin viimein itselleni, etten eläisi terveenä silloisilla ruokatottumuksillani ja riisuin ruoasta niin teolliset einekset kuin lihankin. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, jossa jouduin valmistamaan suurimman osan aterioista itse – miettimään valmistustekniikoita, hankkimaan välineitä, opiskelemaan reseptejä, tutustumaan raaka-aineisiin ja ajattelemaan ruokaa muunakin kuin päivittäisenä polttoaineena.
Ja sitten perustin ruokablogin.
Nykyään jaan niin keittiön kuin ruoanlaittovuorot avomieheni kanssa. Ruokavaliomme on pääasiassa lakto-ovo-vege, mutta syömme myös kalaa ja muita mereneläviä. Blogiharrastus on opettanut minulle hyvästä ruoasta paljon, vaikka opeteltavaakin vielä löytyy. Tiedonjano ja halu maistella uusia makuja on loputon. Ruoassa etusijalla ovat maku ja raaka-aineiden korkea laatu. Niitä kunnioittamalla ja pienellä vaivannäöllä arkiruokakin voi tuntua luksukselta; töiden jälkeen ehtii hyvin herkutella vaikkapa itse tehdyillä metsäsieniravioleilla, mikäli välineet ovat oikeat ja pastataikina on tehty jo edellisenä iltana valmiiksi. Budjettikin kiittää, kun tekee mahdollisimman paljon ruokaa itse alusta alkaen ja hyödyntää fiksusti kausituotteita. Sesonkeja noudattamalla meidänkin ruokavuosi on täyttynyt odotuksesta ja synnyttänyt toivottua vaihtelua ruokapöytään. Esimerkiksi kevään juhlaruokana pidetty tankoparsa tuntuu niin ylevältä juuri siksi, ettei sitä syödä ympäri vuoden.
Suosikkiraaka-aineeni on metsäsienet ja viime syksynä innostuin kuivaamaan niitä litra tolkulla kaappiin. Teko oli fiksu, sillä esimerkiksi kuivattujen mustatorvisienien ansiosta sienirisottomme maistuivat viime talvena paremmalle kuin koskaan! Myös mauttomat, viljellyt herkkusienet saivat jäädä tästä syystä kauppaan. Aionkin jatkossa säilöä yhä monipuolisempia kesän makuja talteen, sillä se on myös ekoteko!
Sienten lisäksi syön paljon papuja ja palkokasveja. Heikkouteni ovat etenkin kevyesti marinoidut tai maustetut isot voipavut, joiden edessä olen nähnyt suuremmankin papujenvihaajan nöyrtyvän. Kasvissyönnistä puhuttaessa ihmisten huomio on mielestäni aivan liikaa soijassa, jonka terveellisyys ja tuotanto-olosuhteet herättävät syystäkin kritiikkiä. Itse syön mieluummin erilaisia linssejä, (kik-)herneitä ja jauhoisia papuja, enkä usko kärsiväni tämän takia ainakaan proteiininpuutteesta.
Eläinperäisiä tuotteita ostaessani kiinnitän edelleen suuresti huomiota eettisyyteen, sillä halvan tehotuotannon tukeminen ei ole oma juttuni. Maitotuotteet ja kananmunat pyrin ostamaan aina luomuna ja tarkoituksenani on ollut jo pitkään selvittää, saisiko edes munia ostettua suoraan joltain lähitilalta, jossa kuluttajakin näkisi kanojen elinolosuhteet. Ruokabloggaajana tunnistan nimittäin vastuuni ruokatrendien suunnannäyttäjänä ja puhtaampien ja eettisempien valintojen puolestapuhujana, vaikka blogi itsessään onkin ensisijaisesti hauska harrastus. En kuitenkaan tuputa valintojani. Uskon pehmeisiin keinoihin, joissa ”käännytys” tapahtuu tarjoamalla erilaisia herkullisia kasvisruokareseptejä ja -vaihtoehtoja, ei moralisoimalla lihansyöntiä.
Mindoon lisäsin kolme viime kesän suosikkireseptiäni, jotka korostavat vuodenajan kotimaisia makuja: mansikkaa, kantarelleja ja mustikkaa. Kohtahan se on täällä taas: KESÄ!
Facebook kommentit