Suomalaisen kaupan vihannesosasto muistuttaa talvella vahakabinettia. Kasvikset ja hedelmät ovat kyllä symmetrisen kaunismuotoisia, mutta värittömiä, kovia ja mauttomia, useilla on säilyvyyttä parantava vahapinta.
Ruotsalaisen Mats-Eric Nilssonin uutuuskirja lähtee taisteluun surkeita hevi-osastoja vastaan. Nilssonin mukaan syynä kasvisten aneemiseen tilaan on suurelta osin vaatimuksemme syödä samaa ruokaa vuoden ympäri. Yli 11 000 kilometriä matkannut perulainen parsa on parhaimmillaan mautonta pahimmillaan kitkerää. Herkullisinta ruokaa saisi syömällä vuodenajan mukaan.
Kiinnostava tieto on, että mauttomat vihannekset ja raa´at hedelmät täyttävät tarkasti niille asetetun EU-luokituksen. Mutta koska luokitus on luotu kansainvälistä kauppaa varten, ei se liity makuun vaan lähinnä ulkonäköön.
Suorat kurkut ovat klassikkoesimerkki. Ulkonäön lisäksi kurkun suoruus helpottaa pakkaamista ja muovipussittamista. Säilyvyyssyistähän kurkut myydään useimmiten nykyään pusseissa.
Vähimmäisvaatimuksena sille, että persikkaa yleensä saa myydä, määritellään tarkoin kypsyysasteen normit, mutta vaatimukset on asetettu niin alas, että on täysin mahdollista myydä raakoja persikoita. Tämänhän moni on kaupassa huomannutkin.
Tuontivihannesten pitää olla kovapintaisia Sellaiset maukkaat omenalajit, jotka eivät kestä kuljetuksia ovat saaneet väistyä Golden Deliciousin, Royal Galan ja Granny Smithin tieltä.
Kirja on antoisaa lukemista ruokahistoriasta kiinnostuneelle. Nilsson kuvailee muun muassa, kuinka suhtautuminen marjoihin on vaihdellut eri aikoina. Ennen sokeria ja pakastimia ei marjoja juuri hyödynnetty. Ne sisälsivät huonosti energiaa ja kypsyivätkin epäkäytännöllisesti juuri samaan aikaan kun väki tarvittiin pelloilla. Sen sijaan 1930-luvun lamavuosina ja toisen maailmansodan aikana järjestettiin Ruotsissa laajoja kampanjoita kannustamaan ihmisiä poimimaan marjoja. Nykyään tuoreita espanjalaisia mansikoita on myynnissä vuoden ympäri. Kirja kuvailee niin ”maun” salaisuuden.
”Kloonatut mansikantaimet sijoitetaan kesällä valtaviin jääkaappeihin, jolloin ne luulevat, että on talvi. Ne istutetaan lokakuussa kasvihuoneeseen, niin että ensimmäiset ovat jotakuinkin kypsiä tammikuun lopulla. Marjoja viljellään steriloidussa vakiokasvualustassa, ja laajan putkistojärjestelmän kautta ne saavat vettä, ravinteita, rikkaruohon-, hyönteisten- ja homeentorjunta-aineita.”
Kuinka paljon kauemmas enää pääsee kesäisen tuoksuvalta mansikkamaalta?
Mutta kaupan surkeisiin kasviksiin on ratkaisu. Perehdy vihannesten sesonkeihin ja osta vain kauden satoa. Nilssonin loistava kirja antaa tähän paljon vinkkejä.
Mats-Eric Nilsson: Aitoja makuja ympäri vuoden (Atar 2012)
Riikka Suominen
Facebook kommentit