Mikään yhteiskunta ei säily vakaana, mikäli ravintoon liittyviä kysymyksiä ei osata ratkaista kokonaisuuden kannalta viisaasti. On kansantaloudellista tyhmyyttä myydä halvalla esimerkiksi sitä ruokaa, josta suurella todennäköisyydelle seuraa terveyshaittoja.
Onko ruualla oikea hinta? Mitkä ovat niitä tekijöitä, joita ruuan hinnan tulisi heijastella? Mikä ruoka olisi halpaa jos kuluttamaamme ravintoon liittyvät ulkoisvaikutukset otettaisiin hinnoissa huomioon?
Ravintoon liittyvän kokonaisnäkemyksen muodostamiseksi tulisi punnita seuraavia näkökulmia:
- ravinnon terveyshyödyt tai -haitat
- tuotantoeläinten hyvinvointi tai pahoinvointi
- globaalin ruokaturvan edistäminen tai heikentäminen
- oman alueen elinvoimaisuuden lisääntyminen tai väheneminen
- luonnon monimuotoisuuden säilyminen tai turmeltuminen
- ilmastonmuutoksen torjuminen tai pahentaminen
- Näkökulmana oman alueen elinvoimaisuus. Lähiruoan suosion lisääntyminen on merkittävin ruokakulttuurinen muutostrendi Suomessa. Lähiruoka saattaa yhteen tuottajan ja kuluttajan. Se lisää läpinäkyvyyttä ja ihmisten välistä luottamusta. Lähiruoka lisää myös alueen taloudellista riippumattomuutta elävöittämällä elinkeinoelämää. Se tukee yleistä alueen hyvinvointia ja vakautta sekä säilyttää paikallista ruokaperinnettä.
- Näkökulmana kasvisperäisyys. Teuraseläimille syötetty vilja ja palkokasvit kuluttavat noin kolmanneksen maapallon peltojen sadosta. Tämä sato riittäisi ruokkimaan noin 3 miljardia ihmistä. Eläinperäisen ravinnon epätaloudellisuus ilmenee siten, että yksi kilogramma luutonta naudanlihaa edellyttää 13 kg kasviperäistä rehua. Lisäksi karjatalous on suurin yksittäinen syy Amazonin sademetsäkatoon.
Ylipainoisuus on aliravitsemusta merkittävämpi ennenaikaisten kuolemien aiheuttaja maailmassamme. Useampi kuin joka toinen suomalainen aikuinen on ylipainoinen tai lihava. Kasvisperäinen ravinto on yksi ratkaisu tähän ongelmaan. Kasviksista saatava energia lihottaa vähemmän kuin vastaava määrä lihasta saatavaa energiaa.
- Näkökulmana luonnonmukaisuus. Luonnonmukaisesti tuotetuissa elintarvikkeissa on tehotuotettuja elintarvikkeita enemmän terveyttä edistäviä antioksidantteja, 4 kertaa vähemmän kasvinsuojeluainejäämiä ja vähemmän myrkyllisiä raskasmetalleja kuten kadmiumia. Maatalouskemikaalijäämien osoitetut terveyshaitat liittyvät muun muassa lasten kehityshäiriöihin kuten heikentyneeseen aistienvaraiseen päättelykykyyn ja muistiin sekä kohonneeseen ADHD-häiriöriskiin.
Luonnossa maatalouskemikaalien haitat kohdistuvat pölyttäjien toimintaan sekä maaperässä, järvissä, joissa ja kosteikoissa elävien eliöiden toiminnan häiriintymiseen. Tehotuotannolle tyypilliset maatalouskemikaalit lisäävät maaperän happamoitumista, vesistöjen rehevöitymistä ja pohjavesien saastumista. Huomion arvoista on myös tuotantoeläinten hyvinvoinnin yhteys ravintoratkaisun hintaan. Luonnonmukaisessa tuotannossa eläimelle taataan lajille tyypillistä käyttäytymistä ja sen terveydestä huolehditaan ennaltaehkäisevästi.
Ravintoon liittyvien ulkoisvaikutusten hinnoittelemattomuus aiheuttaa markkinavirheen. Halpa ruoka voi olla yhteiskunnan kokonaishyödyn näkökulmasta sitä kalleinta ja se kallein sitä halvinta. Tarvitaan viisasta politiikkaa ja aktiivisia kansalaisia, jotta päästään optimaaliseen ravinnon hinnoitteluun.
Huomattavan selvää on, että tulevaisuudessa kolme asiaa muuttuvat ravintoratkaisuissamme. Ekologista, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä voidaan edistää:
- paikallisesti tuotettua ruokaa suosimalla,
- lihan osuutta ruokavaliossa vähentämällä ja
- luonnonmukaisesti tuotetun ruoan osuutta lisäämällä.
Lisää aiheesta Slidesharessä.
Facebook kommentit