Eräs teini-ikäinen ruokaryhmäläinen kysyi minulta kerran, että ”miten sä voit olla ravitsemusterapeutti ja et syö lihaa?” Nykytietämyksen valossa voin hyvillä mielin vastata, että hyvinkin ja että sillä vielä voi hyvin. Huomautettakoon, että absolutisti en ole missään asiassa – luomua ja riistaa tulee syötyä joitain kertoja vuodessa. Intressit kokata tehotuotettua broileria tai possua taas ovat olemattomat. Saati, että uskoisin sen olevan oikeasti terveellistä. Vaikka olenkin aikamoinen tiedenörtti, sisimmässäni elää jonkinlainen usko siitä, että paha karma seuraa ihmiskuntaa moisesta ruoantuotannosta. Pseudotiedettä ehkä, mutta niin kai se on mikä tahansa omatunnon asia.
Sen sijaan en näe eettisesti ongelmalliseksi sitä, että vajaaravitun lapsen keho saa sisäänsä ravitsevaa eläinproteiinia vaikkapa puutarhassa kasvatetun kanin tai marsun muodossa. Miksi sitten muualla maailmaa pitäisi vähentää tai välttää liiallista lihan syöntiä? Siksi, että meillä on siihen mahdollisuus. Meillä länsimaissa asuvilla on varaa valita, että ruokailutottumuksemme eivät koidu kohtaloksemme ihmiskuntana. Lihasta luopuminen on epärealistista, mutta sen osuuden pienentäminen kattauksesta ei. Vähenee tehotuotannon tarve ja samalla terveys ja ympäristö kiittää.
Itse odotan innolla aikaa, jolloin kaupoissa on myynnissä joka-kodin-hyönteisterraario. Paahdetut öttiäiset ovat proteiinilla ravitsevia ja ennen kaikkea – herkullisia! Ah, sitä rapsetta hampaissani, kun mussuttelin paahdettuja hyönteisiä Tansaniassa siellä asuessani. Olisipahan lisää vaihtoehtoja lihalle, vaikkakin mielestäni kasviproteiinin lähteet pavut, linssit, pähkinät, siemenet, tofu ja erityisherkkuni hamppu, ovat jo sinällään ekologisempia ja monesti maistuvampia vaihtoehtoja. Vuosien tauon jälkeen ostin Briteissä mielenkiinnosta luomukanaa vain todetakseni, että ei se kanarinta nyt mitään kovin kummoista purtavaa ole. Ihan hyvin olisin voinut marinoitua tofua nassuttaa.
Mutta työni ei todellakaan ole ristiriidatonta. Olen kuitenkin päässyt siihen konsensukseen itseni kanssa, että jos jokainen lihansyöjä lisäisi kasviperäisten ruokien määrää ruokavaliossaan, se on liha-annoksesta pois. Tällä reseptillä minun pääni ja asiakkaan sisuskalut kestävät terveinä pidempään.
Tässä hyväksi havaitsemani inkivääritofuresepti:
1 pkt tofua (270 g)
3 rkl soijakastiketta
1 rkl kuivaa valkoviiniä
2 tl seesamiöljyä
1 tl tuoretta inkivääriä
100 g kevätsipulia
0.5 sitruunaa
2 rkl oliiviöljyä
Silppua 3 kevätsipulin vartta (n. 100 g) renkaiksi. Raasta tai silppua erittäin hienoksi tuoretta inkivääriä. Purista puolikkaan sitruunan mehu.
Sekoita marinadin ainekset, eli soijakastike, valkoviini, seesamöljy, tuore, raastettu inkivääri ja n. 3 kevätsipulin vartta sekä sitruunanmnehu.
Kuutioi tofu ja sekoita marinadin kanssa tiiviskantisessa rasiassa. Jätä marinoitumaan ainakin puoleksi tunniksi. Ravistele ja kääntele rasiassa välillä.
Marinoitu tofu on herkullista grillattuna tai paistettuna.
Huomioi: Ruoka sopii mahaystävälliseen FODMAP-ruokavalioon, kun käytät vain sipulin vihreän osan. Resepti on Monashin yliopiston the low FODMAP diet -esitteestä käännetty ja testaamalla herkullisimmaksi tofureseptiksi todettu!
Facebook kommentit