Ravinto on ihmiselämän ydinkysymys niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Määrällisesti siksi, että riittävä ravinto on ihmisoikeus. Ravintoa pitäisi oikeudenmukaisesssa maailmassa saada tuotettua ja kulutettua siten, että kaikki tulevat ravituiksi. Laatu on merkityksellistä sen vuoksi, että tällä hetkellä ylensyöminen on jo maailmassamme suurempi ennenaikaisten kuolemien aiheuttaja kuin ravinnon puute.
Edellä mainitut suuret kysymykset voitaisiin ratkaista järjestämällä ravinnontuotanto siten, että ruuan tuotantoon ja kuluttamiseen liittyvät haitalliset ulkoisvaikutukset olisivat mukana ruuan hinnoissa. Tällöin maapallomme rajallista peltopinta-alaa eniten kuluttava ravinto olisi kalleinta.
Kallista olisi myös ilmastonmuutosta kiihdyttävä ravinto.
Myös sydän- ja verisuonisairauksiin yhteydessä olevalle ruualle määrittyisi hinta, joka kattaisi kansantalouksia rasittavien sairauksien hoitamisesta aiheutuvat kustannukset.
Tähän pääseminen edellyttäisi nykyistä ronskimpia politiikkatoimia kuten vahvemmin ohjaavia haittaveroja epäterveelliselle ravinnolle. Yhteiskunnallinen ohjaus herättää kuitenkin vastarintaa, sillä demokraattisessa yhteiskunnassa ihmisellä tulee olla valinnanvapaus. Mutta tarvitaanko myös valinnan vastuuta, jottemme söisi itseämme hengiltä ja koko ihmislajia kuilun partaalle?
Facebook kommentit