Ammattikalastaja Mika Norringia harmittaa, ettei pyydettyä kalaa saa kutsua luomuksi.
Aamuyöllä Mika Norring hyppää veneeseensä Helsingin Kaivopuiston rannassa ja käy viemässä verkot Kruunuvuoren selälle. ”Helsingissä saa yleensä ahventa ja kuhaa, joskus siika liikkuu”, hän sanoo.
Jos saalista on tullut, käsittelee hän kalat jo veneessä, laskee veret ja suolistaa. Asiakkaille, eli helsinkiläisille ravintoloille kalat kulkevat saavissa jäävedessä. Hyvällä onnella lounaaksi voi saada aamulla pyydettyä kalaa. Tässä vaiheessa kalastaja itse putsaa, huoltaa ja korjaa verkkojaan Katajanokanluodolla.
Norringista lähikala on ympäristöllekin parasta. Siksi häntä harmittaa nykyinen luomumerkintä. ”Mun mielestä on törkeä vääryys, ettei luonnonkala, joka tulee suoraan luonnosta ole luomua, mutta kasvatettu norjalainen lohi voi saada luomumerkin”.
EU-säädösten mukaan vain kasvatetut tuotteet voivat saada luomumerkin. Suomeen tuodaan Norjassa kasvatettua luomulohta. Myös Ruotsissa ja Virossa kasvatetaan luomukalaa. Luomu tarkoittaa, että lohen syömän rehun kalaraaka-aine on kalastettu kestävän kalastuksen säädösten mukaisesti. Tuotannossa ei käytetä keinotekoisia väriaineita eikä geenimuuntelua. Kasvatuksen ympäristövaikutukset on minimoitu, ja kalojen määrä kasvatusaltaissa on tarkoin määritelty.
Mutta kaikki kasvatettu kala syö villistä kalasta tehtyä rehua. Tehokkaampaa on siis, että ihmiset syövät (pienet) villikalat itse.
– Riikka Suominen
Teksti on julkaistu Huili-lehdessä 2-2013. www.huililehti.fi
Facebook kommentit