Autoillessamme Kreetan vuoristoteillä huomasimme tuon tuostakin tien poskessa kyykisteleviä paikallisia – kaikista ikäluokista sukupuoleen katsomatta. Ilman taustatyötä olisimme varmasti ihmetelleet mitä nämä ihmiset tekevät keskellä piennarta. Nyt viisaampina tiesimme heidän keräävän ruokakasveja illallispöytään.
Horta on kreikkaa ja sillä tarkoitetaan kaikkea luonnosta löytyvää vihreää kasvillisuutta. Suomessa vastaavasti puhutaan villivihanneksista ja -yrteistä. Samasta sanasta on johdettu myös tutkintonimike hortonomi.
Kreikassa kasvituntemus kulkee äidiltä tyttärelle. Vehreällä Kreetan saarella kasvaa tuhansia lajikkeita, joista läheskään kaikki eivät ole syömäkelpoisia. Tarvitaan siis tietoa ja taitoa saada juuri oikeat ja vielä parhaimman makuiset kasvit patoihin hautumaan.
Hortaa tarjoillaan jokaisessa ravintolassa ympäri Kreetaa ja sen ainekset vaihtelevat kokin ja sesongin mukaan. Mukana on sekä kasvin lehtiä että varsia pehmeäksi keitettynä. Ohella voidaan tarjota tomaattia tai vaikkapa grillattua fetaa. Viherannoksen päälle lisätään oliiviöljyä ja puristetaan tuoretta sitruunaa, sekä halutessa ripaus suolaa. Maku on jopa yllättävästi erittäin maukas siihen nähden, että annos näyttää lähinnä keitetyltä salaatilta.
Kokeneet kreetankävijät Raija Kivinen ja Jouko Isometsä ovat perustaneet Suomeen oman ryhmittymän villivihannesten ja -yrttien keräämiselle. He kutsuvat koko kokemusta – luonnossa oleilua ja ruoan etsintää – hortoiluksi. Kivinen ja Isometsä ovat oppineet kreikkalaisilta, että luonto on pullollaan syömäkelpoista kasvillisuutta. Suomessa näitä niin kutsuttuja rikkaruohoja ei osata hyödyntää.
Aiheeseen kannattaa kuitenkin tutustua, sillä villiyrtit ovat ravintoarvoiltaan parempia kuin kaupasta saatavat kasvatetut sukulaisensa. Esimerkiksi vuohenputkessa on seitsemän kertaa enemmän c-vitaminia kuin jäävuorisalaatissa. Voikukanlehdillä korvaa helposti rucolan ja nokkosella pinaatin. Käyttötapoja on lukuisia: voileivän päälle, munakkaaseen, marinadiin, piirakan täytteeksi tai erilaisiin tahnoihin.
”Villikasvisten keruu on ikivanha perinne Kreetalla. Myös suomalaiset gourmetkokit ovat innostuneet villiyrteistä lähiaikoina siinä määrin, että nokkosta on alettu kasvattaa kasvihuoneissa. Kysyntää on lisännyt myös vallitseva vihersmootihie- ja superfoodtrendi. On hienoa, että hortoilu kiinnostaa nyt aikaisempaa enemmän nuoria kaupunkilaisia,” kertoo jo 30 vuotta kasveja ruokatarpeiksi kerännyt Kivinen.
Jos nyt innostuit hortoilusta, mitä sinun tulee tehdä?
”Hortoilu kannattaa aloittaa pikkuhiljaa, jotta elimistö ehtii tottua uuteen ruokavalioon. Villivihanneksissa on enemmän vitamiineja ja osa niistä esimerkiksi nopeuttaa aineenvaihduntaa. Aluksi kannattaa opetella vaikkapa viisi kasvia ja mennä rohkeasti luontoon niitä hakemaan. Riittää kun menee 50–100 metrin päähän tiestä ja katsoo ettei lähellä ole esimerkiksi teollisuuden likavesiä. Nyrkkisääntö on kuitenkin, että parempi kerätä kuin olla keräämättä,” Kivinen tiivistää.
Metsässä tavataan.
—–
Reseptejä ja lisätietoa hortoilusta www.hortoilu.fi, www.facebook.com/hortoilu
Facebook kommentit